Vääriä moitteita kaappi-indekseille

Valtakuntamme verovaroin kustannettu uutismedia nosti esiin [link: YLE.fi] sijoitusrahastojen kaappi-indeksoinnin. Tällähän tarkoitetaan sellaista rahastosalkun hoitotapaa, missä salkunhoitaja todellisuudessa pitää salkun sisällön hyvin lähellä indeksiä, vaikka sijoittajille on saatettu kertoa kyseessä olevan aktiivisesti hoidettu sijoitussalkku. Ja tätä salkunhoidon aktiivisuuden astetta mitataan ’aktiiviosuudella’, mikä kertoo prosentteina sen osuuden salkusta, joka poikkeaa käytettävän indeksin rakenteesta. Pontimena Yleisradion juttuun näyttäisi olevan kaappi-indeksoinnista Ruotsissa noussut äläkkä, mihin on puututtu jo viranomaistaholtakin. Ylelläkin juttu uutisoitiin ruotsinkielisellä puolella. Ja nyt sitten huomataan, että tällaista tapahtuu siis myös Suomessa. Olisiko tässä aineksia sijoitusalan repostelulle mediassa?

Näin indeksisijoittajan silmin tarkasteltuna koko uutisointi kaappi-indeksoinnista näyttää osuvan pahasti harhaan. Aihetta koskevista uutisista saa helposti sen käsityksen, että kaappi-indeksointi olisi jotenkin pahasta ja aktiivinen salkunhoito jotenkin hyvästä sekä tavoiteltavaa. Näinhän ei ole. Kaappi-indeksointi on aivan yhtä lailla erinomainen ja kannatettava sijoitustapa kuin pelkkä indeksoiminenkin. Paheksuttavaa asiassa on se, että sijoittajien annetaan ymmärtää saavansa aktiivista salkunhoitoa ja rahasto myös perii lihavat palkkionsa sillä perusteella. Mutta onko sekään vielä suuri synti? Ei välttämättä. Sijoittajan kannalta on kaiken todennäköisyyden valossa parempi, että salkunhoitaja noudattaa sijoituksissaan indeksiä ohjenuorana kuin että salkkua hoidettaisiin oikeasti aktiivisesti.

Aktiivinen sijoittaminen perustuu ajatukseen, että salkunhoitaja kykenee jollain keinolla, mallilla tai menetelmällä poimimaan sijoituskohteita, jotka menestyvät paremmin kuin vertailuindeksi. Siis tuottavat paremmin kuin markkinatuotto keskimäärin. Tämä koko ajatushan on rahoitusteorian määrittelemän markkinatehokkuuden vastaista. Jotta aktiivinen salkunhoito olisi perusteltua, markkinoilla pitäisi olla mahdollista etukäteen ja ennustettavasti poimia sijoituskohteita, jotka menestyvät muita paremmin. Ja jos näin olisi, koko tehokkaiden markkinoiden hypoteesi tulisi romuttaa. Markkinoilla siis pitäisi olla syystä tai toisesta väärin hinnoiteltuja arvopapereita, joiden hyödyntäminen vain odottaa poimijaansa. Ja vastaavasti salkunhoitajan pitäisi olla se marjakorin kantaja, joka poimii nämä hedelmät salkkuunsa ilman että miljoonat muut sijoittajat ymmärtäisivät toimia näin.

Todellisuudessa aktiivinen salkunhoito onkin vain sijoittajille suunnattua markkinointia, jonka verholla sijoittajalta perittäviä korkeita palkkioita perustellaan. Todellisuudessa salkunhoitajalla ei ole kykyä poimia muita paremmin tulevaisuudessa menestyviä sijoituskohteita eikä siten voittaa markkinatuottoa millään ennustettavuudella. Todellisuudessa salkunhoitaja arvailee, kuka milläkin menetelmällä, eikä tässä arvailussa ole sijoittajan kannalta mitään tavoiteltavaa. Arvailu tuottaa sijoittajalle varmuudella vain kustannuksia, kun taas mahdollisen markkinatuottoa korkeamman tuoton saaminen on puhdasta kolikonheittoa. Sijoitusmarkkinoita koskeva tutkimus myös osoittaa yksiselitteisesti, etteivät salkunhoitajat kykene ylittämään vastaavaa markkinatuottoa. Eikä heidän siis pidäkään ylittää.

Tehokkaiden markkinoiden oloissa voidaankin perustellusti väittää, että salkunhoitaja, joka on kaappi-indeksoija, tekee sijoittajille palveluksen verrattuna ”aidosti aktiiviseen” salkunhoitajaan nähden. Toisin kuin Ylen jutussa, ja kaappi-indeksointia koskevassa uutisoinnissa yleensäkin, sijoittajan kannalta tavoiteltavaa on mahdollisimman matala sijoitussalkun ’aktiiviosuus’ eikä päinvastoin. Kaappi-indeksoija aiheuttaa vähemmän kustannuksia sijoittajalle kuin aktiivinen salkunhoitaja. Kaappi-indeksoija myös pienentää hoitamansa salkun riskiä pienentämällä suurinta satunnaismuuttujaa eli salkunhoidon arvailua. Voidaan siis arvioida, että keskimääräinen kaappi-indeksoija on sijoittajan kannalta parempi kuin keskimääräinen aktiivinen salkunhoitaja.

Miksi kaappi-indeksoijia sitten mediassa ruoskitaan? Syyn ei pitäisi olla sijoitustavassa ensinkään vaan siinä, mitä sijoittajille kerrotaan. Kyse on siis harhaanjohtavasta markkinoinnista. Olisi kaikkien kannalta parempaa, että rahastoja markkinoitaessa selvästi kerrottaisiin, minkä tyyppisestä sijoitussalkunhoidosta on kyse. Samoin olisi reilua, että salkunhoidon aiheuttamat kustannukset kerrottaisiin avoimesti. Yhä edelleen suomalaisista sijoitusrahastoista on liki mahdotonta löytää kaupankäyntipalkkioita, jotka kuitenkin ovat ratkaisevassa roolissa salkunhoidon kokonaiskustannuksia arvioitaessa.

Onko sitten kaappi-indeksointi sijoitusrahastomarkkinoinnin tumminta aluetta? Tuskinpa vaan. Selvää on, että kaappi-indeksoinnilla on hankala perustella korkeita palkkioita. Sijoittaja voi toteuttaa sijoituksensa indeksisijoittamisen periaattein ja ilman kaappeja murto-osakustannuksin. Niin sijoitusrahastoja kuin muitakin sijoituspalveluita markkinoitaessa esitetyt argumentit ovat hataralla pohjalla paljon laajemmin. Sijoittajien annetaan ymmärtää saavansa riippumatonta, aktiivista, puolueetonta, tehokasta ja läpinäkyvää salkunhoitoa vaikka mikään näistä väitteistä ei pitäisi paikkaansa. Myös sijoittamisen kustannuksista kertominen on yleensä ohutta.

Kaappi-indeksointi ansaitsee arvostelun puutteellisen markkinoinnin ja kenties myös kalliin hinnoittelun osalta. Näitä puutteita ei kuitenkaan korjata lisäämällä aktiivista sijoittamista vaan korjaamalla markkinointia ja hinnoittelua! Aktiivinen salkunhoito on lähes varmasti varmin tie keskimääräistä heikompaan sijoitustuottoon. Ja paras varmistus tehokkaiden sijoitusmarkkinoiden tarjoaman tuoton saavuttamiseen onkin puhdas indeksisijoittaminen.

 

Lämpimämpää sijoituskesää toivottaen,

Esko Immonen
Toimitusjohtaja
Index Varainhoito